Lupa puhua – mielenterveystyö nuorten miesten parissa palkitsee

MiehenTila-hankkeelle toteutettuja viestintämateriaaleja.

Meille on tärkeää työskennellä sellaisten asioiden parissa, jotka ovat inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksellisiä. Mielenterveystyö on yksi niistä. Markkinoinnin ja puhuttelevien materiaalien avulla tuomme näkyvyyttä nyt miesten hyvinvoinnille ja mielenterveyden tukemiselle! Nyyti ry:n MiehenTila-hanke tukee nuorten miesten hyvinvointia ja mielenterveyttä tarjoamalla matalan kynnyksen vertaistukiryhmiä ja apua omaehtoiseen työskentelyyn. Toiminta on maksutonta ja siihen voi osallistua ympäri Suomen.

”MiehenTila-hanke syntyi alun perin yhteistyöhankkeena Väestöliiton poikien puhelimen kanssa”, kertoo Samuli Hietala, hankkeen päällikkö Nyyti ry:ltä. Pojille ja miehille haluttiin luoda palvelu, joka tarjoaa jatkumon yksittäisten yhteydenottojen varassa olevan tuen sijaan. Hankkeen kohderyhmä tarkentui kaikista miehistä 18–29 vuotiaisiin korkeakoulussa opiskeleviin miehiin.

”Hankkeen tarjoama palvelu asemoitiin hyvin matalan kynnyksen palvelun ja julkisen mielenterveyshoidon väliin, mukaan tullakseen ei tarvita diagnoosia eikä akuuttia kriisitilannetta. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä.”

Hankkeen myötä Samuli hyppäsi Väestöliitosta Nyytiin hankepäälliköksi. Väestöliitossa Samuli oli kehittämässä tukipalveluja pojille ja nuorille miehille. Samuli on koulutukseltaan sosiologi, ja häntä kiinnostaa, miten mieheyteen liittyvät odotukset ja identiteettikysymykset, yhteiskunnalliset normit ja sukupuoliroolit vaikuttavat mielen hyvinvointiin.

 

Mielenterveystyö palkitsee. Samuli Hietala: MiehenTila-hanke, Nyyti ry.
Samuli Hietala työskentelee nuorten miesten mielenterveyden tukemisen parissa.

 

”Vallitsevat miehisyyden ideaalit voidaan kokea ahdistavina, jos ne alkavat rajoittaa omaa toimintaa, tunnekokemusta tai ajattelua. Toisille ne taas tuovat turvaa ja suuntaa elämässä. Osalle perinteinen miehisyys on voimavara, ja sellaisenaan erinomainen juttu. Ongelmaksi se muodostuu vasta, kun se alkaa vaikuttaa negatiivisesti omaan toimintaan tai ajatteluun. Esimerkiksi avun hakemiseen.”

MiehenTila-hankkeen pääpalveluna ovat vertaistukiryhmät, ja niistä saadun tiedon pohjalta rakentuva oma-apu-työkalu, jonka keskiössä ovat miesten omat tarinat. Usein miehet nähdään mielenterveyspalveluissa vain interventioiden kohteena, ei oman hyvinvointinsa asiantuntijoina.

”Haluan kysyä miehiltä, mikä omassa elämässä on aiheuttanut haasteita tai johtanut elämäntilanteen kriisiytymisen? Millaisia merkityksiä ja tulkintoja miehillä on omasta elämästään. Tällaiset omakohtaiset ja tavalliset tarinat tarjoavat samaistumispintaa ja selviytymiskeinoja. Ne tuovat esiin, miten yleisiä ja yhteisiä monet haasteet ovat. Haluan myös normalisoida avunhakemista.”

Mitä nuorille miehille kuuluu?

Tilastojen valossa suurimmalla osalla nuorista miehistä menee hyvin: on ystäviä ja elämä tuntuu merkitykselliseltä. Hyvinvoivien ja heikosti voivien välinen ero on kuitenkin suuri.

”On paljon heitä, joiden elämäntilanne on jo hyvin vaikea sekä niitä, joiden tilanne on kehittymässä huonoon suuntaan. Kehitys ei usein näy ulospäin, vaikka sisällä tuntuu pahalta.”

Tilastoissa näkyvät kriisiytyneet tilanteet. Miehet ovat yliedustettuina itsemurhatilastoissa, vankeinhoidossa ja asunnottomissa. MiehenTila haluaa tavoittaa miehet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin elämäntilanne kriisiytyy. Hanketta varten kartoitettiin nuorten miesten kokemuksia mielenterveydestä, avun hakemisesta sekä jaksamista heikentävistä haasteista.

”Meidän työssämme yksinäisyys, suoriutumispaineet ja yhteiskunnan odotukset korostuvat. Monet nuoret miehet kokevat, etteivät ole hyviä sellaisena kuin ovat ja pitäisi saavuttaa lisää. Monen kokemus on, että miehellä ei enää ole itseisarvoa.”

Huoli miesten hyvinvoinnista on yhteiskunnallinen ongelma, ja siitä puhutaan kovin vähän – yleensä vasta silloin, kun asiat ovat jo menneet massiivisesti pieleen. Se näkyy myös avun hakemisessa: apua ei haeta ennaltaehkäisevästi.

”Työskentelemme sen eteen, että avunhakemisen kynnys madaltuisi. Juttelemaan saa tulla, kun siltä tuntuu. Ei tarvita diagnoosia, kriisiä tai lähetettä.”

Miesten korkea kynnys avun hakemiseen on ongelma, joka näkyy kaikessa terveydenhuollossa. Sitä selittää mm. häpeän kokemus: avun hakeminen koetaan haavoittuvuuden näyttämisenä ja se kytkeytyy odotuksiin, joita miehiin liitetään. Haavoittuvuuden näyttäminen voi olla vaikeaa, sillä koetaan, ettei se ole miehille sallittua.

”Tähän liittyy myös arvottomuuden kokemus: voidaan ajatella, että ’mulla ei ole oikeutta hakea apua, sillä joku toinen tarvitsee sitä enemmän’. On tärkeä viestiä, että myös miehillä on tasavertainen oikeus apuun.”

Miesten vahvuutena on usein sitoutuminen. Kun apua on haettu ja motivaatio löytynyt, palveluun sitoudutaan. Miehet ovat usein myös ratkaisukeskeisiä ja valmiita työstämään asioita.

Mieserityinen lähestymistapa on tarpeen, sillä järjestökentällä, kunnallisella ja yksityisellä puolella on tarjolla valtava määrä erinomaisia palveluita, joiden käyttäjistä vain murto-osa on miehiä.

”Ajatus siitä, että on vertaisryhmän ainoa mies nostaa kynnystä hakeutua palvelun piiriin. Ainoa mies helposti kokee edustavansa siellä kaikkia miehiä. Miesporukassa miehisyyttä ei tarvitse ajatella, vaan päästään syvemmälle yksilön kokemukseen.”

 

Kolme nuorta miestä juttelemassa.
Oma vertaisryhmä madaltaa miesten kynnystä hakeutua palvelun piiriin.

 

Mieserityistä vertais­tuki­toimintaa

Hankkeen vertaistukityö on lähtenyt hyvin liikkeelle.

”Hanketyö aloitettiin toukokuussa, ja nyt on saatu ryhmätoiminta käyntiin. Näyttäisi siltä, että täydelle vuodelle osoitetut tavoitteet tullaan täyttämään. Positiivista palautetta on tullut paljon, toiminnalle on selkeä tarve.”

Monen hankkeen vertaisryhmiin osallistuneen kokemus on, että kerrankin on saanut puhua. Myös mahdollisuus tavata muita samassa tilanteessa olevia miehiä ja saada uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen on ollut ryhmien tärkeää antia.

Hanke on tavoittanut kohderyhmänsä hyvin: ilmoittautumisia on saatu paljon, mutta sitoutumisen aste ei vielä ole toivotulla tasolla: ”Siinä meillä on kehittämisen paikka, ja haasteena on yksilöohjauksen puute. Se on meillä kehitystyön alla – sille on tarve.”

Keskusteluihin ja vertaistuelliseen apuun sitoutuminen on tärkeää. Prosessi vaatii resursseja, se ei ole helppo eikä mukava, mutta puhumisen taito kehittyy hiljalleen.

”Tuntuu, että he, jotka ovat valmiita panostamaan myös saavat irti paljon. Se vaatii paljon sisäistä motivaatiota. Vertaisryhmämme tarjoavat keinoja edistyä, mutta osallistuja tekee työn itse. Ajatusten työstäminen on se varsinainen työ ja siihen ryhmästä saa tukea – senkään kanssa ei tarvitse olla yksin.”

Mieserityisiä piirteitä, joita vertaistukitoiminnassa ja kaikessa mielenterveystoiminnassa kannattaa huomioida ovat tilan antaminen ja arvostuksen viestiminen: jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

”On tärkeä tehdä selväksi, että keskustelunhalu on riittävä syy osallistua toimintaan. Tunne siitä, että tarvitsee keskustelua, se riittää. Miesten kokemusten validoiminen on myös tärkeää, sillä yleinen ajatus – ’onko mulla oikeutta tämmöiseen ja onko mun asiat merkityksellisiä’ – voi estää avun hakemisen.”

”Haastavimmat tapaukset lähtevät usein avautumaan siitä, kun kysytään miten menee ja vastaus on ’ihan hyvin’.”

Erilaisen tunneilmaisun salliva ilmapiiri antaa tilaa myös miesten avuntarpeelle. Kaikki ennakko-oletukset siitä, miten miehet puhuvat vai puhuvatko ollenkaan, on syytä heittää romukoppaan.

”Kun on lupa puhua niin puhetta tulee”, vahvistaa Samuli.

”Nuorten miesten parissa työskentely tuntuu tosi palkitsevalta. Onnistumisen kokemukset ovat suuria: on mullistavaa, kun näet kaverin, joka on ollut vuosia hiljaa ja alkaa viimein puhua – se helpotuksen aalto!”

Apu, jota nuorille miehille on tarjolla ei ole Samulin mukaan riittävää.

”Kohdennettujen palveluiden määrää pitäisi kasvattaa, ja ottaa sukupuolisensitiivinen ote kaikkiin palveluihin. Se tarkoittaa miesten ja kaikkien sukupuolten tarpeiden ja erityisyyden huomioimista.”

Mieserityisten tapojen vahvistaminen haastaa nykyisen terapiakulttuurin. Vallitseva tunneilmaisun tapa syrjäyttää helposti heidät, jotka eivät pysty siihen.

”Tunteet purkautuvat eri tavoilla. Jokaisen olisi hyvä omassa työssään pohtia, kuinka ymmärrystä erilaisista tunneilmaisun ja sanoittamisen tavoista voisi kasvattaa. On esimerkiksi osoitettu, että masennuksen diagnostiset kriteerit eivät kohtaa miesten kokemusta.”

Puhutteleva visuaalinen ilme – ei stereotypioita

Suunnittelimme MiehenTila-hankkeelle visuaalisen ilmeen ja vertaisryhmille esitteen, julisteen ja mainokset sosiaaliseen mediaan. Hankkeen markkinointimateriaali on toiminut Samulin mukaan erittäin hyvin.

”Halusimme materiaaleihin näkymään tavallisia miehiä ja välttää siloteltua kuvastoa. Inspiksen suunnittelema ja toteuttama materiaali on juuri sellaista kuin toivoimme: inhimillistä ja aidon näköistä. Keskiössä ovat ihmiset.”

Kokemusten mukaan hankkeelle toteutettu materiaali herättää huomion: se puhuttelee kohderyhmää ja erottuu joukosta.

”Kun haimme hankemateriaalille ilmettä, halusimme myös haastaa. Keskeisenä valintakriteerinä oli, miten hyvin tuottaja ymmärtää, mistä on kyse. Emme kaipaa stereotypioita.”

 

MiehenTila -hankkeelle toteutettuja materiaaleja.
Yhtenäinen visuaalinen ilme, logo ja puhuttelevat valokuvat näkyvät muun muassa hankkeen esitteessä, somepohjissa ja julisteessa.

 

Lopuksi Samuli (ja Inspis!) haluaa rohkaista kaikkia miehiä puhumaan omista asioita läheiselle, kaverille, ammattilaiselle – jaettu taakka on kevyempi kantaa.

”Jokaisella meillä on lupa puhua omista kokemuksista, kukaan ei ole vielä pärjännyt yksin. Vertaistuesta saa voimaa.”

Tutustu MiehenTila-hankkeen toimintaan Nyytin verkkosivuilla: https://www.nyyti.fi/hankkeet/miehentila/

 

 

 

Tsekkaa myös nämä artikkelit